Voisinpa olla noin laiha...
Voin huonosti ja hyvin.En osaa enää kertoa asioitani ihmisille tai edes kirjoittaa niitä paperille,miksi?Oon sulkeutunut ja vähemmän sulkeutunut.Oon liian ristiriitainen ihminen kirjottamaan tänne miltä musta tuntuu juuri nyt,koska en tiedä sitä tarkalleen,en tiedä oonko onnellinen vai surullinen,en vain tiedä.Haluaisin muutaman ystäväni takaisin mun elämään.Ystävän jonka tunnen hyvin ja ystävän jota en tunne hyvin,mutta haluaisin taas tuntea.En tiedä onko se mahdollista,mutta yritän ja toivon että en lakkaa yrittämästä.
Laihtuneena saa enemmän hellyyttä. Terveen näköinen tyttö pärjää yksinkin. Minä en halunnut pärjätä yksin.- Anna-Leena Härkönen, Avoimien ovien päivä. Ehkä tämä selittää kaiken..
oli pakko kopsata nämä, sillä ne olivat kuin omia ajatuksiani..
En halunnut olla yksin, vaikka sanoinkin niin. Ja niin minut jätettiin yksin....
Nyt tiedän miltä tuntuu olla yksin kaiken keskellä.. hylättynä.. Pelkäsin että jään yksin, ilman rakkautta ja nyt tiedän miltä tuntuu kaipaus..
Tuntuu että olen syönyt tänään liika.. äsken otin kismetin ja nyt kadun.. LÄSKILÄSKILÄSKI! Huomenna otan tämän takaisin, huomenna en syö mitään!!! Haluan olla laiha ja kaunis.. haluan pois näistä mitoistani.. vatsa pullottaa kuin possulla ja reisistä huomaa että olen syönyt..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti